Skinbased Road Trip: Kahden yhdysvaltalaisen matka Lapissa – Osa 2

Teksti: Alan Goldbetter & kuvat: Rami Valonen


Tervetuloa matkakertomuksemme toiseen osaan, missä seuraamme Alanin ja Tessin Skinbased-reissua halki Lapin jylhien maisemien Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Jos et vielä ole ehtinyt lukea tarinan ensimmäistä osaa, löydät sen täältä.



6. päivä: Narvik, Norja ⎮ 25.2.2022


Pakkasimme aamulla auton ja lähdimme taas tien päälle. Kohteenamme oli Narvikin kaupunki Norjassa, reissumme seuraava etappi. Abiskossa sää oli huonontunut eikä tilanne ennusteen mukaan muuttuisi pariin päivään, joten päätimme, että nyt on hyvä hetki suunnata kohti länttä. Ylitimme pian Ruotsin ja Norjan välisen rajan, mistä alkoi mutkitteleva reitti kohti rannikkoa.



Ulkona puhalsi raju tuuli, vaikka ei yhtä paha kuin siellä, mistä olimme juuri lähteneet. Sääolosuhteista johtuen päädyimme suunnittelemaan hiihtoretkeä, joka kiertäisi matalan tunturin rinnettä.


Tunturin huipulle emme edes haaveilleet menevämme, mutta onneksi aina ei tarvitsekaan kiivetä huipulle asti pitääkseen hauskaa. Puimme päällemme lisää lämpökerroksia, jotta kylmä pysyisi loitolla. Hiihtovälineiksi valitsimme XCD-sukset, koska niissä on hyvä kanttikontrolli kovalla, tuulen pakkaamalla hangella.


Tunturin alarinteitä pitkin mutkitellessamme löysimme tuulen tuivertamia kapeita uomia, jotka mukailivat maaston muotoa. Ne muodostivat ainutlaatuisia half-pipeja, joita pitkin pääsimme hiihtämään. Tess ihastui totaalisesti näihin luonnon muodostamiin uomiin. Saimme monet naurut niitä laskiessamme, vaikka kaikki yrityksemme eivät ihan nappiin menneetkään.



Kelistä huolimatta päivä oli antoisa. Laskimme tunturin rinteitä sydämemme kyllyydestä ja kun päivä tuli päätökseen, palasimme rennoin mielin takaisin autolle.


7. päivä: Narvik, Norja ⎮ 26.2.2022


Parhaat tunturi- ja vuoristonäkymät löytyvät usein laaksoista ja sellaiseen suuntasimmekin seuraavaksi. Koska tuulet puhalsivat vielä voimakkaasti ja olimme jo hiihtäneet paljon, valitsimme täksi päiväksi kevyemmän reitin, joka mutkitteli näyttävien huippujen ympäröimän laakson läpi.


Alapuolellamme matalan kanjonin pohjalla virtasi joki. Seurasimme sen mutkittelevia muotoja päiväretkemme aikana. Veden solinaa oli mukava kuunnella etenkin joen ylittävillä silloilla.


8. päivä: Tien päällä Norjassa ⎮ 27.2.2022


Tänään vietimme päivän taas tien päällä. Meillä oli aikaa enää yhteen kohteeseen ennen kuin palaisimme takaisin, ja Rami tiesi, minne meidän kannattaisi mennä. Paikka oli kaukana, joten jouduimme istumaan koko päivän autossa, mutta toisaalta Tess ja minä olimme lepopäivän tarpeessa. Ja näkymät olivat näkemiset arvoiset.


En ole koskaan ollut kiitollisempi matkustaessani Ramin kyydissä kuin tänään. Teitä pitkin körötellessämme maisemat olivat henkeäsalpaavat. Auton ikkunasta näkyivät niin tunturit, vuonot kuin avoin meri – kaikkea, mitä autoreissulla toivoa saattaa.



9. päivä: Storhaugen, Norja ⎮ 28.2.2022


Hengähdin seisoessani Lyngenin vuonon juurella. Tunsin oloni pieneksi luonnon jättiläisten rinnalla. Aurinko lämmitti kasvojani ensimmäistä kertaa talven aikana, mikä oli varma merkki kevään saapumisesta. Näillä leveysasteilla kestää usein viikkoja ennen kuin aurinko alkaa taas lämmittää, jopa silloin, kun napaseudun pitkät yöt päättyvät ja päivät alkavat pidentyä.



Lumiolosuhteet olivat täydelliset. Myrskyt olivat vihdoin päättyneet ja jättäneet jälkeensä koskemattoman puuterihangen. Hiihdimme verkkaisesti maastossa ylemmäksi ja pysähdyimme usein ihastelemaan maisemia. Sitten aivan kuin tyhjästä eteemme ilmestyi pieni tupa. Se oli kaikille avoin ja osoittautui ihanteelliseksi lounastaukopaikaksi. Asettauduimme sinne mukavasti ja nautimme olostamme puuhellan tulen ääressä samalla, kun pidimme lepotaukoa.


Aivan liian pian oli jo aika palata takaisin. Lumi oli pehmeää, ja suksi luisti hyvin. Kiljahdukset ja nauru täyttivät ilman, kun laskimme vuorotellen rinnettä alas. Katselimme toistemme laskua ja venytimme taianomaisia hiihtohetkiä niin pitkään kuin pystyimme.



Ennen pitkää auringon valo muuttui piteneviksi varjoiksi. Puut olivat juuri sopivalla etäisyydellä toisistaan hiihtämistä ajatellen, ja olosuhteet olivat niin otolliset, että pysähdyimme vasta saavuttuamme meren rannalle. Siellä istuimme ja katselimme auringonlaskua horisontin taa. Päivä oli ikimuistoinen.



10. päivä: Äkäslompolo, Suomi ⎮ 1.3.2022


Kotona jälleen. Istun sohvalla väsyneenä ja jalat ylhäällä. Voin vain hymyillä, kun mietin juuri tekemäämme matkaa ja kuinka ainutkertainen se oli. Skinbased-hiihtoreissu Lapin kauniissa maisemissa ja hyvässä seurassa ei tästä juuri enää parane. Kannan mukanani matkan varrelta saamani muistot ja opit tulevaisuutta varten. Tärkein asia, joka matkasta jäi käteeni, oli se, että sääolosuhteiden ei aina tarvitse olla täydelliset, vaan hyvä suunnitelma ja oikea asenne riittävät hauskanpitoon Skinbased-retkillä.


–––

Kiitos, että luit Skinbased-matkakertomuksemme Lapista! Toivottavasti sait ideoita ja inspiraatiota myös oman seikkailusi suunnitteluun. Kaukana tai lähellä Skinbased-suksilla pääset kokemaan talven lumon.




Recent Posts

Follow Us

  • Black Facebook Icon
  • Black Twitter Icon
  • Black Instagram Icon
  • Black YouTube Icon